Aseen lukko. MV/RHO Soile Tirilä 2003.

Kajaanin linnan puolustaminen

V.-P. Suhonen, arkeologi FM

 

Kajaanin linna oli jo alun alkaen vanhanaikainen ja se soveltui huonosti aikakautensa sodankäyntitapaan. Linnan puolustusjärjestelmä on luonnehdittavissa pääpisteeksi kehitykselle, joka oli saanut alkunsa Suomessa 1400-luvun alusta lähtien.

Keskiaikaista käytäntöä noudattaen se oli rakennettu veden suojaan. Saarelle sijoitettu linna on ollut kaukana vihollisten piirityslaitteista kuten muurinmurtajista ja piiritystorneista, sekä ampuma-aseista, joita tuona aikan olivat jouset, heittokoneet, tykit ja musketit. Puolustus oli keskitetty harmaakivilinnaan. Keskiajalle tyypilliset moninkertaiset esilinnat ja ulkovarustukset, kuten vallihaudat, vedenalaiset paalu- ja kiviesteet, puuttuivat. Toisaalta vuolas virta muodosti luonnollisen esteen, joka ei kaivannut lisävahvistusta.

Linnan itäpäädyn kulmatornien ampuma-aukot on sijoitettu niin, että niistä on voitu ampua sekä muurin seiniä nousevia että porttien murtamista yrittäviä vihollisia. Käytännössä sellaista taistelutilannetta ei kuitenkaan voinut syntyä enää 1600-luvun alussa, sillä linnan harmaakivimuurit olivat lähes vastuskyvyttömiä rannoilta ammutulle tykkitulelle. Tykit ja muut ampuma-aseet oli huomioitu ainoastaan linnan puolustuksen keskuksena toimineiden pyöreiden tornien rakentamisessa on huomioitu tykit ja muut ampuma-aseet. Tuhovaikutus pyrittiin minimoimaan pyöreillä pinnoilla, joista kuulat kimpoavat paremmin kuin suorista pinnoista.



Siirry sivun alkuun

 

Suomalainen sotilas.